Edellisestä postauksesta on monta kuukautta aikaa ja sain siihen kommentin, joka sai palaamaan tänne blogiin. Selasin muutaman kirjoittamani postauksen läpi ja jouduin lopettamaan heti, koska en tunnistanut niistä itseäni. Kuten ex-työkaverillenikin (joka tietää blogista) totesin, en tunnista itseäni aiemmista teksteistä, saati sitten muista niitä. En ymmärrä, miten pystyin viime talvena kirjoittamaan asioista noin konkreettisesti ja kepeästi. Ahdistaa, missä mielentilassa olen silloin ollut. Olen miettinyt, että poistan koko blogin ja jonkin ajan kuluttua aloittaisin uudelleen.
Enää en aiheesta vitsailisi yhtään. En edes uskalla katsoa, mitä olen kirjoittanut. Kuten työpsykologini sanoi viime talvena, olin kuulemma shokissa. Nyt vihdoin ymmärrän mitä hän tarkoitti.
Irtisanoutumisen jälkeen asiat iskivät tajuntaani 3 kk jäljessä ja tämän hetkistä oloani en voi edes kuvailla. En ikinä olisi uskonut, että olen nyt tässä tilassa. Yksi ihminen myrkyttää lähes kaikki vastaan. Pelottavaa, psykopaattista ja sairasta. Monta vuotta turhaa työtä.
Ex-esimies jatkaa edelleen vanhassa työpaikassani. Parempana kuin koskaan ennen. Haluaisin vain tietää, koska hän (SE) taas jää kiinni. Todennäköisesti on nyt niin paljon taitavampi, että siihen menee aikaa.
Ahdistaa ja suoraan sanottuna vituttaa. Osa hovista jatkaa edelleen hänen rinnallaan ja uskoo kaiken. Ei ole voimia lähteä oikomaan mitään, vaikka valehtelu esimerkiksi minusta jatkuu edelleen.
En toivo tätä kenellekään!
