Samoja kokemuksia osa II

Ja lisää samoja kokemuksia!

Anonyymi kirjoitti...

Olen pohtinut sitä, miksi narsistisen esimiehen esimiehet eivät usko epäasiallisen käytöksen kohteeksi joutuneita. Ensinnäkin arvelisin, että monet narsistisen esimiehen esimiehet, eivät ole itse koskaan joutuneet samanlaisen kohtelun ja työpaikkakiusaamisen uhreiksi. He eivät voi käsittää ja nähdä narsistin toiminnassa niitä perimmäisiä vaikuttimia. Toisekseen monet näistä ylemmistä esimiehistä ovat varsin persoja imarteluille ja kehuille, joita narsisti viljelee silloin kun haluaa tehdä vaikutuksen ja saada valtaa. On varsin selvää, että kun narsisti on uinut ns. hyvä-veli järjestelmään, hänen käyttäytymiselle ei voida asettaa rajoja, kun enää ei ole henkilöä, joka haluaisi sen tehdä. Mitä yleisesti ottaen tulee tuohon narsistin temmellykseen työyhteisössä, niin se oman kokemukseni mukaan saa niin uskomattomia ja käsittämättömiä piirteitä, ettei tavallinen ihminen edes viitsisi tai haluaisi nähdä sitä vaivaa saadakseen kostaa jotakin pohjimmiltaan mitätöntä asiaa.

Kiitos kommentista! Nostit monta tärkeää asiaa esille ja olen pohtinut samoja asioita monta kertaa itsekin. 

Esimiehen esimiehet eivät oman kokemukseni mukaan usko kiusattua, koska narsisti osaa valmistella heidät etukäteen kuulemaan tiettyjä asioita. Omalla kohdallani esimies oli valmistellut johtoryhmää siltä varalta, että avaan suuni ja kerron epäasiallisesta kohtelusta. Tämä sai aikaan, sen ettei johtoryhmä juurikaan reagoinut kertomiini asioihin. Syitä on varmasti monia, mutta tuo ihmisten "valmistelu" on omassa tapauksessani noussut selkeästi yhdeksi tärkeimmistä pointeista. 

Oma esimieheni ei koskaan sano päin naamaa mitään negatiivista, muutamaa pientä hermostumista lukuunottamatta. Kaiken kuulee aina muilta, edelleen. Kuitenkin aina löytyy ne muutamat ykkössuosikit, jotka saavat kuulla eniten imartelua. Ne ovat juuri ne, joita esimies eniten sillä hetkellä tarvitsee oman asemansa nostamiseksi ja itsensä tukemiseksi. Näiden ihmisten on vaikea uskoa sitä, että esimies valehtelisi. Oli immarreltu sitten johtoryhmäläinen tai esimiehen alainen. Molempia löytyy näiden "ihailijoiden", joita narsistin lähteiksikin kutsutaan, joukosta. 

Hyvä veli -verkostosta en sanokaan muuta kuin että totta puhut. Hyvin totta! 

Kostamisesta tai paremminkin kostonhalusta voisin kirjoittaa pidemmänkin stoorin. Kun asioita alkoi tapahtua, tuli epäusko ja epätoivo. Sen jälkeen alkoi nousta suuri viha ja taistelutahto. Oli itsestäänselvää, että tämä taistelu tullaan voittamaan ja kiusaaja joutuu lähtemään työyhteisöstä. Kun aikaa vaan kului, asian selvittelyä viivästytettiin ja selkeä väsytystaistelu oli menossa, tuli tunne, että  paras ratkaisu on vaan kestää ja lopulta lähteä. Jättää taakseen koko roska.

Taidankin lähes joka postauksessa tämän sanoa, mutta on se vaan niin väärin lähteä ja jättää tilanne ennalleen. Omatuntokin kolkuttelee, kun ei jaksa lähteä viemään asiaa eteenpäin, vaan altistaa taas seuraavat maalitaulut narsistisen esimiehen armoille. 

Kun esimies valehtelee...

1. Kun esimies kertoo kokouksessa johtoryhmälle tehneensä koko viikonlopun töitä, mutta tiedän varmasti hänen olleen ryyppyreissulla laivalla perjantaista sunnuntaihin. 

Minä:

2. Kun esimies ottaa kunnian tekemästäni työstä, mutta en voi oikaista asiaa, koska kukaan ei usko minua. 

Minä:

3. Kun esimies kiittää minua työstäni, mutta kuulen muutaman tunnin kuluttua hänen menneen heti kiitosten jälkeen puhumaan paskaa työpanoksestani johtoryhmälle. 

Minä:

4. Kun esimies jää valheistaan kiinni.

Minä:

Hyvää viikonloppua! 

Kuva1 Kuva3 Kuva4

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Samoja kokemuksia

Olen saanut viime päivinä muutamia kommentteja edelliseen blogitekstiini. Koska kirjoittajat ovat anonyymeja, haluan nostaa molemmat kommentit omaksi blogimerkinnäkseen.

Tässä ensimmäinen kommentti: 

Anonyymi kirjoitti...

Hei, kuvaat erittäin hyvin narsistin toimintaa. Itse jouduin vaihtamaan työpaikkaa joutuessani työpaikkakiusaamisen kohteeksi, enkä suinkaan ollut ainut. Siitä huolimatta ylin johto ei uskonut muita kuin narsistia. Irtisanoutuneet ovat olleet narsistin tarinoissa milloin mitäkin; epäpäteviä, epärehellisiä, laiskoja ja yhteistyökyvyttömiä. Omalla kohdallani työpaikkakiusaaminen kesti pari vuotta ennen kuin käännyin esimieheni esimiehen puoleen ja arvaatte varmaan...kyllä! Esimieheni oli jo paljon aikaisemmin aloittanut "vakavamieliset" keskustelut työpanoksestani, mielenterveydestäni ja ties mistä. Narsisti toimii aina ensimmäisenä ja varmistaa, että häntä uskotaan. Lopputulos oli tietenkin se, että minua ojennettiin yhtiön taholta. Hämmästyttävää näissä asioissa on se, että periaatteessa narsisti toimii aina samoin ja siten tämä käyttäytyminen olisi tunnistettavissa. Esimieheni oli ensimmäinen narsisti, jonka olen elämäni aikana kohdannut ja toivottavasti myös viimeinen. Niille jotka epäilevät narsistien olemassaoloa, voin vain todeta, että kyllä sitten huomaatte kun omalle kohdalle napsahtaa.


Kiitos kommentistasi. Voin allekirjoittaa sen täysin! Ihan jokaisen lauseen. Olen pohtinut paljon tuota narsististen esimiesten kaavaa toimia työpaikoilla. Joka ikinen kerta löytyy identtisiä toimintatapoja muiden kohtalotovereiden kanssa, oli tilanne mikä tahansa. 

Ihan samoja luonnehdintoja olen päässyt kuulemaan jo aiemmin irtisanoutuneista työntekijöistä. 

Olen todella lähellä irtisanoutumisesta työpaikastani. En vaan edelleenkään voi uskoa, että rehelliset ihmiset joutuvat vaihtamaan työpaikkaansa. Mutta niin se vaan on, jos haluaa järkensä säilyttää. Ehkä on vihdoin aika uskoa kaikkia niitä lehtijuttuja, jotka kehoittavat juoksemaan heti, kun havaitset narsistisen esimiehen. 

Olisi pitänyt!

Käsittelen kommenttisi aiheita syvällisemmin jatkossa. Kiitos vielä kommentista ja toivottavasti pysyt mukana keskusteluissa! Voimia! 

Valehtelulla pääsee liian pitkälle

Siinä vaiheessa kun esimies jäi ensimmäisen kerran valehtelusta kiinni, en nukkunut kunnolla viikkoihin. Enhän voinut uskoa, miten väärää kuvaa minusta on aiheettomasti kerrottu sekä johtoryhmälle että työpaikan ulkopuolisille henkilöille. Olisinpa nähnyt silloin, mitä tuleman pitää. Nykytilanteen valossa tuo hetki oli juuri se, kun olisi pitänyt juosta ja kovaa. Luulin vielä silloin, että oikeus ja rehelliset ihmiset voittaa.

Tällä hetkellä esimiehen valehtelu on jo niin pitkällä, että tietyt tapauksessa auttavat tahot uskovat häntä sokeasti. Enkä yhtään ihmettele, jos kuulee kaiken vaan esimiehen versiona. Muita versioitahan ei tarvitse nähtävästi edes kuulla. Kun saa kuulla jutun loppupäätelmiä "auttajien" arviointeina, meinaa tulla hulluksi. Esimies on urhi ja me muut vaan haluamme hänet ulos työpaikalta pahuuttamme. Unohdetaan täysin kaikki se TODELLA epäasiallinen kohtelu, joka on todistettavissa. Tänään hulluksi tuleminen oli todella lähellä. En voi uskoa että tämä tilanne voi olla totta. Miten näin voi käydä juuri minulle? Täytyy vähän ajan välein ihan oikeasti miettiä, että onko tämä unta. Miten joku voi käyttäytyä noin moraalittomasti.

Rehellisyydellä ei näissä jutuissa ilmeisesti pääse pitkälle. Olisiko pitänyt kehitellä juoni, jolla saa kaikki tahot uskomaan miten asiat oikeasti meni? Uskomatonta on myös se, että näillä selvitysprosesseilla hiljennetään ihmiset, joilla olisi sanottavaa ja todistettavaa. Täysin absurdi tilanne.

Joka ikinen asia jonka sanon, väännetään täysin päinvastaiseksi edelleen. Lisäksi esimies keksii myös uusia asioita, jotka ei pidä ollenkaan paikkaansa. En ylläty enää mistään, mitä tuleman pitää. Koko ajan menee kierommaksi.

Kyllähän tässä yksin jää.