Tilanne on taas kärjistynyt ja samat vanhat toimintatavat jatkuvat jopa pahempana kuin ennen. Tällä hetkellä en tiedä yhtään mitä esimies minusta ja muutamasta muusta työntekijästämme ajattelee. Ristiriitaiset tuntemukset.
Välillä näkyi valoa tunnelin päässä, mutta nyt asiat menevät taas rytinällä metsään. Kuinkahan kauan tätä jaksaa, ennen kuin pää hajoaa lopullisesti. Käsittämätöntä käytöstä ja vaikka asioista on avoimesti puhuttu, esimies ei ole ottanut onkeensa mitään. Päinvastoin, alkanut toimimaan vielä häiriintyneimmillä tavoilla.
Rädyn ja Ahteen oikeusjutun uutisointien alla olevissa kommenteissa monet ovat vähätelleet työpaikkakiusaamista. Neuvona kommentoijille: tutustukaa aiheeseen hieman tarkemmin. En olisi itse koskaan uskonut mitä se on, ennen kuin osui omalle kohdalle.
Palaan asiaan.
keskiviikko 29. tammikuuta 2014
maanantai 27. tammikuuta 2014
Päivän isoin uutinen
Niinhän siinä sitten kävi. AKT:n Hilkka Ahde voitti Timo Rätyä vastaan nostetun työpaikkakiusaamista koskevan jutun. Hieno päivä työpaikkakiusatuille! Mielestäni ei silti voida puhua voittamisesta sanan oikeassa tarkoituksessa, koska oikeusprosessin rankkuus ei varmasti anna Ahteellekaan voittajafiilistä. Onhan kiusaaminen mennyt jo ihan liian pitkälle ja siitä toipuminen kestää useamman vuoden.
Iltalehti: http://www.iltalehti.fi/uutiset/201401270130426_uu.shtml
Löydän paljon yhtymäkohtia omistani ja Ahteen kiusaamiskokemuksista. Lähes samalla kaavallahan nämä taitavat usein mennäkin. Vihdoin raskas prosessi tuli päätökseen ja Ahde saa vihdoin hieman hengähtää.
Esimerkiksi Rädyn välinpitämättömyys työterveyshuollon huomautuksia kohtaan kuulostaa tutulta. Samoin puhumattomuus. Epäasiallista kohtelua yritetään lakaista maton alle niin tehokkaasti esimiehemme toimesta, ettei vaan kukaan ikinä saisi tietää hänen käyttäytymisensä todellista tilaa.
Mediamyllytys Ahteen ja Rädyn jutun ympärillä on ollut hurja ja sen ansiosta työpaikkakiusaaminen nousi kunnolla tapetille. Annetut tuomiot antaa varmasti monelle kiusatulle lohtua ja toivottavasti moni uskaltaa tämän jälkeen puhua rohkeammin kiusaamisestaan ja ehkä jopa lähteä viemään asiaansa eteenpäin.
Olen kysynyt oman epäasiallisen kohtelun vakavuudesta muutamalta asianajajalta ja kaikki ovat suositelleet syytteen nostamista. Prosessi on kuitenkin niin pitkä ja raskas, että mahdollinen tuomio ei välttämättä kuittaa sitä kuukausien painetta ja epävarmuutta. Sen vuoksi moni varmastikin vaan vaihtaa työpaikkaa ja jättää työpaikkakiusaajan valitsemaan rauhassa uuden uhrinsa.
Työpaikkakiusaamisesta on puhuttava enemmän ja avoimemmin. Pahat kiusaamistapaukset aiheuttaa niin paljon harmia ja jos kiusaamista vähätellään yleisesti, ei kukaan uskalla ottaa asiaa esille työpaikoilla.
Tsemppiä Hilkka Ahde!
Iltalehti: http://www.iltalehti.fi/uutiset/201401270130426_uu.shtml
Löydän paljon yhtymäkohtia omistani ja Ahteen kiusaamiskokemuksista. Lähes samalla kaavallahan nämä taitavat usein mennäkin. Vihdoin raskas prosessi tuli päätökseen ja Ahde saa vihdoin hieman hengähtää.
Esimerkiksi Rädyn välinpitämättömyys työterveyshuollon huomautuksia kohtaan kuulostaa tutulta. Samoin puhumattomuus. Epäasiallista kohtelua yritetään lakaista maton alle niin tehokkaasti esimiehemme toimesta, ettei vaan kukaan ikinä saisi tietää hänen käyttäytymisensä todellista tilaa.
Mediamyllytys Ahteen ja Rädyn jutun ympärillä on ollut hurja ja sen ansiosta työpaikkakiusaaminen nousi kunnolla tapetille. Annetut tuomiot antaa varmasti monelle kiusatulle lohtua ja toivottavasti moni uskaltaa tämän jälkeen puhua rohkeammin kiusaamisestaan ja ehkä jopa lähteä viemään asiaansa eteenpäin.
Olen kysynyt oman epäasiallisen kohtelun vakavuudesta muutamalta asianajajalta ja kaikki ovat suositelleet syytteen nostamista. Prosessi on kuitenkin niin pitkä ja raskas, että mahdollinen tuomio ei välttämättä kuittaa sitä kuukausien painetta ja epävarmuutta. Sen vuoksi moni varmastikin vaan vaihtaa työpaikkaa ja jättää työpaikkakiusaajan valitsemaan rauhassa uuden uhrinsa.
Työpaikkakiusaamisesta on puhuttava enemmän ja avoimemmin. Pahat kiusaamistapaukset aiheuttaa niin paljon harmia ja jos kiusaamista vähätellään yleisesti, ei kukaan uskalla ottaa asiaa esille työpaikoilla.
Tsemppiä Hilkka Ahde!
torstai 23. tammikuuta 2014
Narsisti nauttii, työyhteisö sairastaa
Erinomainen ja kattava juttu Taloussanomissa, kuulostaa niin tutulta. Kannattaa lukea!
Hän pelottelee, alistaa, manipuloi ja valehtelee. Pitää työpaikan omaa hovia ja nauttii ihailusta. Ei osoita empatiaa, mutta osaa taitavasti peitellä todellisen luonteensa niiltä, joita haluaa miellyttää. Hän on narsisti.
Klikkaa:
Narsisti nauttii, työyhteisö sairastaa (Taloussanomat 31.7.2011)
Hän pelottelee, alistaa, manipuloi ja valehtelee. Pitää työpaikan omaa hovia ja nauttii ihailusta. Ei osoita empatiaa, mutta osaa taitavasti peitellä todellisen luonteensa niiltä, joita haluaa miellyttää. Hän on narsisti.
Klikkaa:
Narsisti nauttii, työyhteisö sairastaa (Taloussanomat 31.7.2011)
tiistai 21. tammikuuta 2014
Mistä tietää että esimies valehtelee?
"Ohhoh kun yhtäkkiä väsyttää".
Tämä on ollu hauska huomata ja seurata. It`s going on and on.
Kuva1 Kuva2 Kuva3
The Blacklist
Luulitko että näitä kuuluisia mustia listoja esiintyy vain jännityselokuvissa? Ehei, väärin luulit! Ne ovat ihan nykypäivää esimerkiksi joidenkin "onnekkaiden" työpaikalla.
Oman esimieheni mustasta listasta sain kuulla ensimmäisen kerran häneltä itseltään jo muutama vuosi sitten, kun kuuluin vielä narsistin uskolliseen hoviin. Kyllähän moinen lista silloin hieman ihmetytti, mutta olivathan listalle joutuneet ihmiset sinne syystäkin kirjoitettu. Jälleen kerran jälkikäteen ajateltuna ja asioita tutkineena mitään syytä ei tietenkään ollut. Muistan tuolloin ajatelleeni, että minun nimeänihän ei tuolla listalla tule koskaan näkymään. Vähänpä tiesin. Olen varmasti tällä hetkellä ykkössijalla.
Oman esimieheni mustasta listasta sain kuulla ensimmäisen kerran häneltä itseltään jo muutama vuosi sitten, kun kuuluin vielä narsistin uskolliseen hoviin. Kyllähän moinen lista silloin hieman ihmetytti, mutta olivathan listalle joutuneet ihmiset sinne syystäkin kirjoitettu. Jälleen kerran jälkikäteen ajateltuna ja asioita tutkineena mitään syytä ei tietenkään ollut. Muistan tuolloin ajatelleeni, että minun nimeänihän ei tuolla listalla tule koskaan näkymään. Vähänpä tiesin. Olen varmasti tällä hetkellä ykkössijalla.
Esimieheni mustalla listalla olleita (tai olevia) ihmisiä voisin
tällä hetkellä kuvailla jollakin näistä sanoista:
tällä hetkellä kuvailla jollakin näistä sanoista:
MENESTYNYT
- paremmassa asemassa kuin esimies
- arvostettu teoistaan
- näyttää osaamisensa viikottain
VÄÄRINAJATTELEVA
- ei ole samoilla linjoilla työasioista esimiehen kanssa
- kyseenalaistaa aina esimiehen argumentit
- tekee rohkeasti omia uusia avauksia
INNOSTUVA
- innovoi koko ajan rohkeasti uutta
- kertoo uusista ideoista kahvitauolla kaikille
- on iloinen ja onnellinen
Varmaankin kiinnostaa myös se, mitä mustalla listalla oleminen tarkoittaa?
Esimies vastasi aikoinaan näin: "Kunhan olen muutaman vuoden päästä korkeassa asemassa, aloitan listan toteuttamisen ja näiden ihmisten tuhoamisen".
Niinpä niin. Mitä se sitten ikinä tarkoittakaan. Sairasta edes ajatella noin.
keskiviikko 15. tammikuuta 2014
Missä se työsuoritus viipyy?
Olisinpa aikoinaan alkanut kirjaamaan ylös ne kerrat, kun esimies pyytää yllättäen jonkun työtehtävän suorittamista todella lyhyellä varoitusajalla. Yhtenä esimerkkinä muistan erään perjantain, jolloin koko työyhteisöllä oli tiedossa, että minun on lähdettävä töistä klo 16 sovitun menon vuoksi.
Kello löi puoli neljä. Vastaanotin esimieheltä sähköpostin, jossa vaadittiin laatimaan välittömästi laaja selvitys, josta ei ollut aiemmin puhetta ollenkaan. Viestin sävynä, kuten aina, ilkeä ja erittäin vaativa.
Aiemmin sovittu meno peruuntui sillä samalla sekunnilla. Kieltäytyminenhän ei ole vaihtoehto, ellei halua kärsiä seurauksista ja kohdistaa kiusaamisen kirkkainta spottivaloa omaan naamaan seuraavien viikkojen ajaksi.
Lähdin tuona perjantaina töistä klo 20.
Loppujen lopuksi tämä niin kiireinen selvitys käsiteltiin vasta kuukausi laadinnan jälkeen.
Kannatti.
Kello löi puoli neljä. Vastaanotin esimieheltä sähköpostin, jossa vaadittiin laatimaan välittömästi laaja selvitys, josta ei ollut aiemmin puhetta ollenkaan. Viestin sävynä, kuten aina, ilkeä ja erittäin vaativa.
Aiemmin sovittu meno peruuntui sillä samalla sekunnilla. Kieltäytyminenhän ei ole vaihtoehto, ellei halua kärsiä seurauksista ja kohdistaa kiusaamisen kirkkainta spottivaloa omaan naamaan seuraavien viikkojen ajaksi.
Lähdin tuona perjantaina töistä klo 20.
Loppujen lopuksi tämä niin kiireinen selvitys käsiteltiin vasta kuukausi laadinnan jälkeen.
Kannatti.
Vastaavia pyyntöjä satelee lähes viikottain. Yleisesti voisi sanoa työn olevan jatkuvaa tehtävien priorisointia ja kiireessä tekemistä, koska parhaankaan vainun omaava ei osaa ikinä ennustaa sitä hetkeä, jolloin lyhyen varoitusajan tehtävä hyökkää takavasemmalta.
Vaikeaa yllättävästä työtehtävästä kieltäytymisestä tekee myös se, että esimies osaa näppärästi kirjailla sähköpostinsa muotoon, jossa antaa olettaa hänen pyytäneen suullisesti asiaa jo aiemmin. Vaikka näin ei ole, kieltäytyminen johtaa siihen, että kyseinen pyyntö sekä alaisen vastaus lähetetään johtoryhmälle, joka taas tietenkin tulkitsee asian esimiehen hyväksi.
Kunpa vaan osaisi taktikoida niin hyvin kuin esimies. Edes niin, että pelastaisi itsensä täydeltä tuholta.
sunnuntai 12. tammikuuta 2014
Viikonlopun piristys
Välillä on vähän naurettavakin tilanteelle. Näyttääkö tutulle? Piilomerkityksineen loistava!
lauantai 11. tammikuuta 2014
Miten pitää pää kasassa vol.1
Omalla kohdallani pahin ajanjakso kesti noin neljä kuukautta. Tuona aikana pahimmat fyysiset oireet olivat pinnassa ja eipä se psyykkinenkään olo kovin kummoinen ollut näin lievästi ilmaistuna. Niin, siis täyttä epätoivoahan se oli. Let`s be honest. Unettomuus ja jatkuva stressi sekä jännitys luo kovat ajat myös omalle mielelle ja jaksamiselle.
Onneksi pääsin keskustelemaan (eli yksipuolisesti tilittämään) muutamalle ystävälle lähes joka päivä ajankohtaisista tapahtumista, jotka päivä päivältä vaan menivät uskomattomimmiksi. Yksi vahvimmista muistoistani on se, kun kävelin yömyöhällä yli kaksi tuntia päämäärättömästi ulkona ja tilitin epäuskoisena ystävälle, joka (luultavasti, toivottavasti) kuunteli valppaana koko ajan. Olen varmasti ollut rasittava ja yksipuolinen noissa puheluissa, mutta en usko niitä parempaa ja uskoa luovaa terapiaa olevan olemassakaan.
Olen kiitollisuudenvelassa heille, mutta uskon että pääsen hyvittämään tämän vielä joskus. Ehkä tärkeintä on päästä juttelemaan jollekin työkaverille, joka on mahdollisesti kokenut vastaavaa kohtelua ja ymmärtää tilanteen työpaikan sisällä. Omalla kohdallani tämä työkaveri on ollut jopa kaikista pelastavin ja jaksamistani edistävin tekijä. Suuri kiitos kuuluu siis hänelle, kiitos!
Ensimmäinen selviytymiskeino kuuluu näin:
- Kannattaa puhua jollekin ja paljon, jotta jaksat taas puskea eteenpäin.
- Ystävä, puoliso, tuttava tai työkaveri varmasti kuuntelee.
- Työterveyskin auttaa ja sitä kautta voi päästä esimerkiksi työpsykologille juttelemaan (kokemusta on tästäkin, olen saanut erittäin hyviä näkökulmia ja selviytymiskeinoja psykologilta).
- On myös olemassa paljon auttavia puhelinlinjoja, joihin voi soittaa.
- Älä jää yksin märehtimään, se on vihon viimeinen asia,
- Voit lähettää mailia minulle, vertaistuki ja keskustelu on tervetullutta!
Onneksi pääsin keskustelemaan (eli yksipuolisesti tilittämään) muutamalle ystävälle lähes joka päivä ajankohtaisista tapahtumista, jotka päivä päivältä vaan menivät uskomattomimmiksi. Yksi vahvimmista muistoistani on se, kun kävelin yömyöhällä yli kaksi tuntia päämäärättömästi ulkona ja tilitin epäuskoisena ystävälle, joka (luultavasti, toivottavasti) kuunteli valppaana koko ajan. Olen varmasti ollut rasittava ja yksipuolinen noissa puheluissa, mutta en usko niitä parempaa ja uskoa luovaa terapiaa olevan olemassakaan.
Olen kiitollisuudenvelassa heille, mutta uskon että pääsen hyvittämään tämän vielä joskus. Ehkä tärkeintä on päästä juttelemaan jollekin työkaverille, joka on mahdollisesti kokenut vastaavaa kohtelua ja ymmärtää tilanteen työpaikan sisällä. Omalla kohdallani tämä työkaveri on ollut jopa kaikista pelastavin ja jaksamistani edistävin tekijä. Suuri kiitos kuuluu siis hänelle, kiitos!
Ensimmäinen selviytymiskeino kuuluu näin:
- Kannattaa puhua jollekin ja paljon, jotta jaksat taas puskea eteenpäin.
- Ystävä, puoliso, tuttava tai työkaveri varmasti kuuntelee.
- Työterveyskin auttaa ja sitä kautta voi päästä esimerkiksi työpsykologille juttelemaan (kokemusta on tästäkin, olen saanut erittäin hyviä näkökulmia ja selviytymiskeinoja psykologilta).
- On myös olemassa paljon auttavia puhelinlinjoja, joihin voi soittaa.
- Älä jää yksin märehtimään, se on vihon viimeinen asia,
- Voit lähettää mailia minulle, vertaistuki ja keskustelu on tervetullutta!
torstai 9. tammikuuta 2014
Opinnäytetyö narsisteista työpaikkakiusaajina
Haluan linkata teille tämän opinnäytetyön, johon törmäsin.
https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/47582/Narsistit_tyopaikkakiusaajina.pdf?sequence=1
Tekijänä Markus Lustig, Laurea-ammattikorkeakoulu.
Jos tiedätte vastaavia, ilmoitelkaa ihmeessä kommenttilaatikkoon!
Kannattaa lukea!
https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/47582/Narsistit_tyopaikkakiusaajina.pdf?sequence=1
Tekijänä Markus Lustig, Laurea-ammattikorkeakoulu.
Jos tiedätte vastaavia, ilmoitelkaa ihmeessä kommenttilaatikkoon!
Kannattaa lukea!
maanantai 6. tammikuuta 2014
Mitä eroa on narsistisella esimiehellä ja lapsella?
Lapsi ymmärtää tehneensä väärin.
Tämä on ollut yksi epätodellisimmista asioista ymmärtää. Narsisti ei ymmärrä tehneensä väärin, vaikka siitä hänelle suoraan sanotaan konkreettisin esimerkein. Aikuinen ihminen, miten ei voi mennä mikään kritiikki jakeluun? Lapset tietävät tehneensä väärin ja yleisimmin paljastavat heti itsensä ja nauraen yrittävät kieltää kaiken. Vastaavassa tilanteessa narsistinen esimies katsoo lasittunein silmin kritisoijaa reagoimatta asioihin mitenkään.
Kuvittele tilanne, että sanot jollekin ihmiselle todella rankkoja syytöksiä hänen käytöksestään ja silti näet vaan pokerinaaman, ilman selityksiä tai vastalauseita sanomillesi asioille. Tämä tekeekin tilanteesta erityisen jännittävän. Esimieheni ei kykene argumentoimaan tilanteessa, jossa hänelle sanotaan asioista suoraan, vaikka muutama puolueetonkin henkilö on läsnä. Olen esimerkiksi sanonut suoraan, miten hän on voinut valehdella johtoryhmälle projektini tuloksista, jotka ovat olleet erinomaiset myös hänen itsensä mielestä. (Niin, siis minua hän on vuolaasti kiitellyt projektista, mutta tietysti vain kahden kesken. Johtoryhmän korviin olen ollut se tehoton tyyppi ko. projektissa ja esimies on oikeasti tehnyt kaiken työn ja paikkaillut kovalla työllä minua). No, hän kuunteli pokerinaamalla, mutta pysyi hiljaa kritiikkini ajan ja jatkoi sen jälkeen normaalien työasioiden puimisen hyvällä mielellä, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sillä lailla.
Tätähän tämä on ollut joka kerta viimeisen parin kuukauden aikana. Miten voi olla mahdollista, ettei mikään asia tartu sinne aivojen muistisäiliöihin hetkeksikään, vaan ne voi blokata jo kuullessaan? Tuntuu hullulta, että esimies jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Mitä?! Haluan ehdottomasti itsellenikin tuollaisen suodatinpaperin, joka suodattaa kaiken pahan ja antaa elää omassa hattaraelämässä loppuelämän. Paitsi että haluan siihen omaan suodatinpaperiini ominaisuuden, joka hälyttää heti, kun toimintani aiheuttaa pahaa mieltä jollekin muulle. Tätähän ei narsistin suodatin ymmärrä yhtään.
Mikään ei tule muuttumaan, ellei narsistinen esimies lähde työpaikalta. Eihän ihminen voi muuttaa käytöstään, mikäli ei edes ymmärrä olevansa se ongelma.
Kuva kuva2
Tämä on ollut yksi epätodellisimmista asioista ymmärtää. Narsisti ei ymmärrä tehneensä väärin, vaikka siitä hänelle suoraan sanotaan konkreettisin esimerkein. Aikuinen ihminen, miten ei voi mennä mikään kritiikki jakeluun? Lapset tietävät tehneensä väärin ja yleisimmin paljastavat heti itsensä ja nauraen yrittävät kieltää kaiken. Vastaavassa tilanteessa narsistinen esimies katsoo lasittunein silmin kritisoijaa reagoimatta asioihin mitenkään.
Tätähän tämä on ollut joka kerta viimeisen parin kuukauden aikana. Miten voi olla mahdollista, ettei mikään asia tartu sinne aivojen muistisäiliöihin hetkeksikään, vaan ne voi blokata jo kuullessaan? Tuntuu hullulta, että esimies jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Mitä?! Haluan ehdottomasti itsellenikin tuollaisen suodatinpaperin, joka suodattaa kaiken pahan ja antaa elää omassa hattaraelämässä loppuelämän. Paitsi että haluan siihen omaan suodatinpaperiini ominaisuuden, joka hälyttää heti, kun toimintani aiheuttaa pahaa mieltä jollekin muulle. Tätähän ei narsistin suodatin ymmärrä yhtään.
Mikään ei tule muuttumaan, ellei narsistinen esimies lähde työpaikalta. Eihän ihminen voi muuttaa käytöstään, mikäli ei edes ymmärrä olevansa se ongelma.
Kuva kuva2
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)