Tämä on ollut yksi epätodellisimmista asioista ymmärtää. Narsisti ei ymmärrä tehneensä väärin, vaikka siitä hänelle suoraan sanotaan konkreettisin esimerkein. Aikuinen ihminen, miten ei voi mennä mikään kritiikki jakeluun? Lapset tietävät tehneensä väärin ja yleisimmin paljastavat heti itsensä ja nauraen yrittävät kieltää kaiken. Vastaavassa tilanteessa narsistinen esimies katsoo lasittunein silmin kritisoijaa reagoimatta asioihin mitenkään.
Tätähän tämä on ollut joka kerta viimeisen parin kuukauden aikana. Miten voi olla mahdollista, ettei mikään asia tartu sinne aivojen muistisäiliöihin hetkeksikään, vaan ne voi blokata jo kuullessaan? Tuntuu hullulta, että esimies jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Mitä?! Haluan ehdottomasti itsellenikin tuollaisen suodatinpaperin, joka suodattaa kaiken pahan ja antaa elää omassa hattaraelämässä loppuelämän. Paitsi että haluan siihen omaan suodatinpaperiini ominaisuuden, joka hälyttää heti, kun toimintani aiheuttaa pahaa mieltä jollekin muulle. Tätähän ei narsistin suodatin ymmärrä yhtään.
Mikään ei tule muuttumaan, ellei narsistinen esimies lähde työpaikalta. Eihän ihminen voi muuttaa käytöstään, mikäli ei edes ymmärrä olevansa se ongelma.
Kuva kuva2
2 kommenttia:
Hei! Blogisi on mielenkiintoinen ja todella tärkeää asiaa koskettava. Näistä asioista puhutaan aivan liian harvoin. Mieheni sai kokea vastaavia omassa työpaikassaan. Hänen esimiehensä sai mustamaalattua hänet ihan johtoportaaseen asti, vaikka mieheni oli ennen tämän esimiehen yritykseen saapumista ollut yrityksessä 6 vuotta töissä hyvänä työntekijänä todella arvostetussa asemassa. Itse olen kamppaillut viimeisen vuoden ajan toisenlaisen narsistisen ongelman kanssa; aloin nimittäin ymmärtää näitä piirteitä omassa äidissäni.
Ohessa oman blogini kirjoitus tilanteestani narsistisen äidin tyttärenä: http://pienikeittiopariisissa.blogspot.fr/2013/08/nainen-joka-soi-sieluni-elamaa_21.html
Kiitos kommentistasi ja blogilinkistä, kävin heti lukemassa! Mielenkiintoinen ja todella surullinen aihen tuokin, voin vaan kuvitella ahdistuksen määrää. Tsemppiä!
Vasta kun työpaikkakiusaaminen kolahti omaan nilkkaan, ymmärsin ongelman olevan aika yleinenkin. Sittemmin olen löytänyt paljon vastaavia tapauksia, mutta varsinaista blogia työpaikkakiusaamisesta en ole vielä bongannut.
Toivottavasti narsistien kohteet (/uhrit) alkavat rohkeasti kirjoittelemaan kokemuksistaan. Anonyyminä pysytteleminen näissä tapauksissa on kuitenkin niin helppoa. Vertaistuki on varmasti yksi parhaimmista terapiamuodoista.
:)
Lähetä kommentti