Onneksi pääsin keskustelemaan (eli yksipuolisesti tilittämään) muutamalle ystävälle lähes joka päivä ajankohtaisista tapahtumista, jotka päivä päivältä vaan menivät uskomattomimmiksi. Yksi vahvimmista muistoistani on se, kun kävelin yömyöhällä yli kaksi tuntia päämäärättömästi ulkona ja tilitin epäuskoisena ystävälle, joka (luultavasti, toivottavasti) kuunteli valppaana koko ajan. Olen varmasti ollut rasittava ja yksipuolinen noissa puheluissa, mutta en usko niitä parempaa ja uskoa luovaa terapiaa olevan olemassakaan.
Olen kiitollisuudenvelassa heille, mutta uskon että pääsen hyvittämään tämän vielä joskus. Ehkä tärkeintä on päästä juttelemaan jollekin työkaverille, joka on mahdollisesti kokenut vastaavaa kohtelua ja ymmärtää tilanteen työpaikan sisällä. Omalla kohdallani tämä työkaveri on ollut jopa kaikista pelastavin ja jaksamistani edistävin tekijä. Suuri kiitos kuuluu siis hänelle, kiitos!
Ensimmäinen selviytymiskeino kuuluu näin:
- Kannattaa puhua jollekin ja paljon, jotta jaksat taas puskea eteenpäin.
- Ystävä, puoliso, tuttava tai työkaveri varmasti kuuntelee.
- Työterveyskin auttaa ja sitä kautta voi päästä esimerkiksi työpsykologille juttelemaan (kokemusta on tästäkin, olen saanut erittäin hyviä näkökulmia ja selviytymiskeinoja psykologilta).
- On myös olemassa paljon auttavia puhelinlinjoja, joihin voi soittaa.
- Älä jää yksin märehtimään, se on vihon viimeinen asia,
- Voit lähettää mailia minulle, vertaistuki ja keskustelu on tervetullutta!
2 kommenttia:
Moi, hyviä kommentteja ja hyvää analyysia!
Narsistin uhrin kannattaa muistaa kuitenkin, että puoliso, ystävä, tai työkaveri ei välttämättä ymmärrä koko totuutta ja tätä kautta ei ehkä osaa asennoitua asiaan oikein. Kannattaakin "hajauttaa" keskustelua, ettei vahingossa kippaa kaikkea yhden vastaanottajan niskaan. Tämä johtaa herkästi loppuunpalamiseen, joka taas johtaa uhrin kannalta entistä heikompaan itsetuntoon ja tilanteen vaikeutumiseen.
Komppaan täysin tuota kommenttia - älä mieti asiaa yksin! Jaa asiaa jollekulle joka varmasti ymmärtää ja jaksaa.
Kiitos kommentistasi Markus!
Tuo on tosiaan hyvä (vaikka välilla vaikeaakin), muistaa. Omalla kohdallani oli virkistävää päästä puhumaan myös täysin ulkopuoliselle ammattilaiselle, joka osasi katsoa tilannetta myös "raa`an" objektiivisesti ja sanoa asiat asioina sen kummempia kaunistelematta.
Asian kanssa yksinjääminen olisi pelottavaa ja en todella toivo sitä kenellekään.
Lähetä kommentti