Go before it`s too late

Do, do, do what you wanna do 

Don't think twice, do what you have to do 

Do, do, do, do, let your heart decide 

what you have to do 

That's all there is to find 

Kiitos vinkistä, TK! Sopii tilanteeseen paremmin kuin parhaasti, eli yhtä hyvin kuin nenä päähän tai ihan näin sanaseppona lonkalta heittäen vaikkapa yhtä hyvin kuin patologinen valehtelu narsistiselle esimiehelle.

Tulipa tässä samalla mieleen toinenkin biisi, jonka kuuleminen taannoin aiheutti kuuluisan ahaa-elämyksen!

Don't want to be rude, but I have to
Nothing's good about the hell you put my through
I just need to look around
See the light that has come unbound

Työpaikkakiusaaminen romuttaa terveyden

Meinasin kirjoittaa tästä aiheesta vähän myöhemmin kunnolla ja aloin huvikseni listata asioita/oireita, jotka olen fyysisesti kokenut työpaikkakiusaamisen johdosta. Vaikka kuinka vahva ihminen olen olevinani ollut, ei tätä tapausta voinut ohittaa vaan olankohautuksella. Avaan näitä oireita myöhemmin enemmänkin, mutta julkaisen alustavan listan nyt, koska en voinut uskoa miten paljon oireita kertyi jo pelkästään viiden minuutin muistelulla.

Fyysisiä oireita: 

1. unettomuus

2. unissakävely (tästä löytyykin hyviä tarinoita)

2. jatkuva lihasten nykiminen

3. yhtäkkiset pahat lihasjumit (näitä ei ole ollut koskaan aiemmin) 

4. jatkuva jännitystila (esimerkiksi vatsassa)

5. spontaani itkeminen ja paha mieli, jopa useasti päivässä

6. adrenaliinin virtaaminen raajoissa (tuntuu kuin pitäisi lähteä keskellä yötä juoksemaan jne.)

7. oksetus ja paha olo (esimerkiksi töihin mennessä tai esimiehen kohtaamisen jälkeen)
8. Paniikkikohtaukset (pääasiassa öisin, myös päivisin)
9. Apaattisuus ja "tyhjä tuijotus" (saatan kävellä parikin kilometria ilman että huomaan esim. kenenkään kävelevän ohi)

10. päänsärky

Kuva kuva kuva

Onko pakko antaa periksi?

Esimiehen narsistiset piirteet taisivat tulla jäädäkseen? Vaikka olenkin vakaasti päättänyt vaihtaa työpaikkaa mahdollisimman pian, tuntuu hirveältä antaa hänen jatkaa toimintaansa ja päästää sabotoimaan vielä monta ihmistä. Ja niin, puhumattakaan siitä kaikesta työstä ja tuloksista, jotka me kaikki muut olemme tehneet työpaikkani hyväksi. Työ on ollut todella pitkäjänteistä ja tulokset alkavat vihdoin näkyä. Esimies on jollakin käsittämättömällä taikavoimalla osannut puhua suurimman osan puolelleen esimerkiksi hyödyttömiin, mutta ah niin suureellisiin työprojekteihin, koska kukaan ei kyseenalaista yhtään. Projekteihin, joiden avulla hän voi tuoda jälleen omaa nimeään esiin esimerkiksi yhteistyökumppaneille. Työpaikkamme ei projekteista hyödy, päinvastoin. Työntekijöiden aika kuluu epäolennaisuuksiin. 

Olen ollut moniin tahoihin yhteydessä koskien työpaikkakiusaamistani ja yrittänyt kertoa mahdollisimman laajasti myös omasta toiminnastani. Olenko omilla toimillani voinut aiheuttaa tilanteen ja liioittelenko kaikkea? Onneksi olen aina saanut ammattilaisilta palautetta, että kertomani asiat ovat esimiehen puolelta täysin epäasiallista käytöstä. Osa on sanonut ainesten olevan kasassa jo kunnianloukkaussyytteen nostamista varten, koska pahimmatkin asiat ovat todistettavissa. 

Uskon olevani oikeassa siinä, että esimieheni tulee tuhoamaan vielä monta ihmistä. Yhden kerrallaan, toisinaan kaksikin jos sopiva tilaisuus tulee. Silloin kuin olin vielä narsistin kuuluisassa hovissa, työpaikaltani lähti kolme ihmistä vuoden aikana. Minulle asiat selitettiin niin uskottavasti, ettei tullut mieleenikään narsistiesimieheni olevan syypää. Jälkikäteen se on täysin selvää, että hän nämä erot aiheutti. Voin jopa tarvittaessa tämänkin kaiken todistaa mm. sähköpostista. 

Voi luoja miten sokea ihminen voikaan olla, kun kaikki faktat näkyvät selkeinä edessä, mutta narsisti osaa hypnotisoida focuksesi muualle puhumalla täyttä paskaa. Se on äärettömän pelottavaa.

Takaisin otsikkoon. Onko periksi antaminen ainoa vaihtoehto? Ensimmäiset neljä kuukautta olin sitä mieltä, että oikeus voittaa ja syyllinen lähtee työpaikaltamme. Noiden kuukausien jälkeen aika nopeasti huomasin, että on turha taistella sellaista ihmistä vastaan, joka ei edes itse ymmärrä tekevänsä väärin vaikka useampi ihminen hänelle sanoo suoraan.

On siis suuri vääryys, että kaikki ne ihmiset jotka ansaitsevat olla työpaikallamme töissä, joutuvat lähtemään yksi toisensa jälkeen. Esimiehemme kohde vaihtuu sitä mukaa kun porukkaa lähtee ulos. Kierrettä on vaikea katkaista, koska edelleenkään lähtijöitä ei usko kukaan ja sen varmistaa aina niin fiksu ja filmaattinen esimiehemme.

Sääli. 

Kuva

Alussa olet todella yksin

Kun asiat alkoivat hieman selviämään puolisen vuotta sitten, ensimmäinen reaktioni oli epäusko. Onko kaikki sittenkin vain omaa kuvitelmaani? Voiko tämä nyt ihan oikeasti pitää paikkaansa? Esimies käyttäytyy oudosti ja välttelee minkä ehtii. Välillä on ystävällinen ja mukava, mutta sekuntia myöhemmin viileä ja hiljainen. Siinä tilanteessa itsensä tuntee aika yksinäiseksi. Olet yksin näiden "epäilystesi" kanssa. Työtovereille et voi kertoa, koska et vielä itsekään usko että ko.henkilö voisi tehdä mitään epäoikeudenmukaista varsinkaan sinulle. Se tunne on pelottava. Todella pelottava.

Olin ensimmäisten epäilysteni herättyä muutaman kuukauden täysin tietämätön siitä, mitä esimieheni on puhunut minusta johtoryhmälle sekä ihan täysin ulkopuolisillekin. Omakin käyttäytymiseni esimiestä kohtaan muuttui, koska en voinut enää luottaa häneen. Hoidin työni asiallisesti ja ystävällisesti, mutten puhunut mitään yksityiasioitani. Selkeästi esimies huomasi reaktioni ja aloitti vielä kovemman mustamaalaamisen.

Kun eräs työntekijämme irtisanoutui, soitin hänelle ja kysyin mistä yhtäkkinen lähtö johtui. Siitä alkoikin tähän päivään kestänyt utopistinen olotila. Olen kuullut lähes joka päivä jotain uutta. Älyttömiä juttuja minuakin koskien. Samalla selvisi paljon asioita irtisanoutuneesta työntekijästämme. Esimiehemme kertomat tarinat/sadut/fiktio (u name it) hänestä eivät pitäneet ollenkaan paikkaansa.

Jälkikäteen ajateltuna ne ovat täysin törkeitä, mutta uskoin nekin aina sokeasti. Tilanne oli kaiken sen shokin keskellä jotenkin koomisenkin oloinen. Miten esimies voi olla kaikille yhtä mairea ja ystävällinen, vaikka heti selän käännettyään alkaa päinvastainen toiminta. Sujuvasanaisesti ja vakuuttavasti hän on haukkunut minua todella rankoilla sanoilla ja esimerkiksi ottanut kaikki merkittävimmät tekemäni työt omiin nimiinsä. Hänen omat virheensä sen sijaan olen saanut kontolleni. Kyllä työnteko kannattaa.

Olen tähänkin mennessä kuullut varmaan vain vuoren huipun minusta puhutuista valheista. En voi koskaan olla tarpeeksi kiitollinen niille työpaikkani entisille ja nykyisille ihmisille, jotka uskalsivat vihdoin avata suunsa ja kertoa kuulemistaan asioita avoimesti. Olen kiitollinen myös siitä, että olen vihdoin päässyt tutustumaan näihin ihmisiin ilman esimiehen "virallista (valheellista) infokanavaa". Ajatukseni heistä on muuttunut täysin päinvastaiseksi siitä, mitä heistä aiemmin ajattelin. Onneksi!

Edelleenkään suurin osa johtoryhmästä ja muista työntekijöistä ei usko esimiehemme kertomia asioita valheiksi ja he käyttäytyvät välinpitämättömästi minua ja muita soraääniä kohtaan. He uskovat esimieheemme täysillä ja yrittävät lakaista koko tilanteen maton alle. He tietävät, että minulla on kirjallisia sekä muilla keinoilla tallennettua ainestoa, jolla tätä häikäilemätöntä valehtelua ja haukkumista monia eri ihmisiä kohtaan voin todistaa. Eivät silti usko.

Olen omalla kohdallani huomannut, että narsistin törkeän käytöksen ja lipevät toimintatavat uskoo vasta sitten, kun se kuuluisa kalikka kolahtaa omaan nilkkaan. Sitä ennen on ihan turha todistella muille että sinä (narsistin uhrina) olet oikeassa. Naaaah nigga, ei onnistu.

Parempi vaan lähteä ja nopeasti. Kunpa olisin tajunnut tämän jo puoli vuotta sitten.


Kuva

Narsistin hovi hakkaa Englannin kuninkaallisetkin

Edellisessä postauksessa viittasinkin jo narsistin aateliseen hoviin. En usko veikkaavani kovin väärin jos sanon, että aika usealla narsistilla on oma hovinsa. Hovi uskoo, palvelee ja osoittaa kunnioituksensa hänelle. Listasin seitsemän asiaa, jotka uskoisin oman esimieheni nykyisen hovin jäsenten allekirjoittavan.

1. Kaikki esimiehen kertomat asiat ovat aina totta. Turha epäillä, miksi pitäisi?

2. Esimies on äärettömän fiksu ja osaa perustella kaiken aina täydellisesti. Miksi kyseenalaistaa?

3. Laki ja säännöt ovat aina narsistin puolella. Uskomattoman sujuvasti hän tykittää sivistyssanoilla kuorrutettuja sääntöjä, ohjeita ja pykäliä. On se niin fiksu ja rehellinen. Varmasti nyt ja aina fiksumpi kuin minä?

4. Esimies ei tee koskaan virheitä, vaikka jäisi rysänpäältä kiinni. Hänethän luultavasti lavastettiin jonkun ilkeän ihmisen toimesta. Kuka voikaan olla niin ilkeä, että asettaisi noin fiksun ihmisen huonoon valoon?

5. Olet esimiehelle todella tärkeä ja teet aina hommasi hyvin ja tarkasti. Sinuahan kehutaan aina. Hälytyskellot ei soi edes siinä vaiheessa, kun huomaat kaikkien muidenkin työntekijöiden olevan fiiliksissä esimiehestäsi, vaikka hän on haukkunut jokaisen heistä sinulle. Ei soi ei, olet edelleen olevinaan se the special one.

6. Viinilasin jälkeen olet paras ihminen päällä maan, jonka esimiehesi on koskaan tavannut. Kanssasi on aina niin mukavaa ja olet se ainoa, jonka kanssa hyvät ideat lähtevät hurjaan nousuun aina toteutukseen saakka.

7. "Ei kerrota vielä muille näistä uusista visioista ja loistoideoista". Lause jonka hoviin kuuluvat kuulevat useasti, mutta eivät ymmärrä kuitenkaan sen olevan vaan keino, jolla esimies saa kunnian ideoista. Kerta toisensa jälkeen.


Minäkin allekirjoitin nämä kaikki vielä vuosi sitten.

Kuva

Manipulointi ja lähes kaikesta valehteleminen

Siinäpä kaksi narsistin asetta, olkaa hyvä!

Olin entisen työkaverini, eli nykyisen esimieheni manipuloinnin ja valheiden vastaanotin lähes kaksi vuotta. Uskoin kaiken ja todella luulin vian olevan aina kaikissa muissa, mikäli hänen tehtäväalueellaan ilmeni virheitä. Olivat ne sitten isoja tai mitättömän pieniä. Vika ei ollut missään nimessä koskaan hänen ja kaikkeen löytyi erittäin uskottavia selityksiä, täysin pokerinaamalla kerrottuna. Kuulin noiden kahden vuoden aikana, nyt jälkikäteen ajateltuna, uskomattomia juttuja myös työyhteisön ulkopuolisista henkilöistä. Uskoin, myötäilin ja ihmettelin ääneen. Ei tullut mieleenikään, että minulle valehdellaan jatkuvasti. 

Luulin että hän on lojaali edes minulle, koska päin naamaa ei sanottu koskaan pienintäkään poikkisanaa tai eriävää mielipidettä. Olimme aina kaikesta samaa mieltä ja työnteko luisti muitta mutkitta. Tulipahan todistettua sekin, ettei esimieheni ole lojaali kenellekään. Kaikki yhteiset tuttavamme, puolitutut ja minulle täysin tuntemattomatkin ihmiset ovat saaneet osansa hyvinkin rankasta ja asiattomasta arvostelusta ja haukkumisesta. Esimies ei edelleenkään voi sanoa kenellekään mitään suoraan, vaan ainoastaan selän takana muille.

Monissa narsismia käsittelevissä tutkimuksissa ja kirjoituksissa viitataan narsistin hoviin. Ylhäisessä ja erityisessä hovissa ovat  juuri ne ihmiset, jotka uskovat, ymmärtävät ja kunnioittavat häntä. Kuuluin itsekin esimieheni hoviin ja se, miten olen hiljaisesti hyväksynyt toisten ihmisten haukkumisen ja perusteettoman arvostelun, on ehkäpä suurin katumukseni koko jutussa. Okei, rehellisyyden nimissä katumukseni ykkössijalle nousee se, etten lähtenyt työpaikastani heti kun asiat alkoivat selviämään minulle. 

Vaikeaa tästä kaikesta on tehnyt se, etten tiedä kuinka monta vuotta historiaa minun täytyy katsoa "valhelasien" läpi. Mistä saakka asiat ovat alkaneet mennä täysin metsään? Kenelle on kerrottu ja minkälaisia asioita minusta on valehdeltu? Ken tietää. En ehkä edes halua tietää. 

Olen ajatellut asiaa niin, että yhtä paljon minusta on puhuttu muille, kuin muista minulle. 

Vaikka edellisessä postauksessa hehkutin narsistin strategisen pelaamisen olevan huippuluokkaa, omalla kohdallani esimieheni pelitaktiikka ei ole mennyt aina ihan putkeen. Todisteena harkitsemattomista raivonpuuskista ja arvosteluista muita kohtaan on monta kilometria sähköposteja. Lisäksi heti tilanteen tajuttuani aloin keräämään ihan itseänikin varten aineistoa, esimerkiksi kahden kesken käydyistä keskusteluistamme. Ne jos mitkä pitävät pään kasassa niinä hetkinä, kun usko omaan itseeni ja muistiini menee. 

Eipä tarvitse ihmetellä enää yhtään miten ihmiset pysyvät hänen ympärillään. Jokainen luulee olevansa se "the special one". Ihan niin kuin minäkin luulin. 

Tamikin kalpenee narsistin strategian äärellä

Sen jos minkä olen minäkin tänä vuonna huomannut. Kaikki peliliikkeet tuntuu olleen niin hyvin suunniteltuja, että tekeminen on toden totta ollut varmasti helppoa. Tai sitten pelikentällä on ollut äärettömän navakkaa myötätuulta. Jatkuvasti.

Henkilön noustessa esimiehen asemaan peli on saanut starttinsa välittömästi, ellei jopa jo hieman aiemmin. Minua ja työpaikkamme johtoporrasta on ryhdytty etäännyttämään toisistamme tarkoituksella. Tästä esimerkkinä mainittakoon se, ettei viesti kulkenut välillämme minkään muun kuin esimieheni kautta. Tämän olen hoksannut vasta hiljattain. Tosiaan, enpä ole juurikaan ollut suoraan yhteydessä työpaikan johtoon koko vuonna.

Normaalisti terveessä työyhteisössä tiedonkulku esimiehen kautta on varmasti toimiva malli. Ikävä kyllä omalla kohdallani tiedoksiantoni ja kaikenlaiset pienemmätkin keskustelut ovat kulkeneet esimiehen kertomana useimmiten täysin päinvastaisina asioina johtoportaaseen. Pahimmillaan he ovat päässeet kuulemaan jopa suoranaista valehtelua ja mitä ihmeellisimpiä keksittyjä juttuja.

Kaikki on suunniteltu niin tarkasti, että johdolle on aina tilanteen mukaan kerrottu jopa se, kuinka tulen reagoimaan tietyissä asioissa. Lupaan avata näitäkin asioita jatkossa lisää. Ei voi muuta kuin onnitella tätä pelistrategioiden moniosaajaa. Suunnittelusta toteutukseen.


Kuva

Tapaukseni taustoja

Ajattelin avata hieman oman tapaukseni taustoja.

Olen ollut samassa työpaikassa jo useamman vuoden ja ennen tätä vuotta kaikki meni loistavasti. Työpaikalla oli hyvä henki ja työnteko ei tuntunut lainkaan pakkopullalta. Työntekijänä olen omasta mielestäni tunnollinen ja joustava, enkä ole koskaan saanut moitteita työnteostani. Vuosi sitten esimiehenäni aloitti vanha tuttu, jonka kanssa olimme tehneet hyvää yhteistyötä jo muutaman vuoden. 

Jossain vaiheessa vuotta minulle tuli tunne, ettei kaikki ole enää kohdallaan. Epäilykseni alkoivat heräämään ja siitä alkoi vaikea, välillä jopa epätodelliselta tuntuva ajanjakso. Olen saanut kuulla mitä uskomattomampia asioita itseeni liittyen ja tuntui (ja tuntuu edelleen) kuin viime vuosilta olisi vedetty pohja pois. Kaikki onkin ollut valhetta ja tunnen itseni niin tyhmäksi, kun en ymmärtänyt tilannetta jo paljon aiemmin. 

Kaikkein vaikeimpia ovat olleet viime kuukaudet, jolloin suurin osa asioista on tullut minulle ilmi. Olen kuullut asioita muilta työntekijöiltämme sekä ihan ulkopuolisiltakin ihmisiltä. 

Välillä tulee täysin voimaton olo ja tuntuu ettei jaksa. Toisaalta on ollut hyvä ymmärtää, ettei esimieheni ole ns. normaalisti käyttäytyvä ihminen ja jollakin tavalla on vain pakko yrittää sopeutua tilanteeseen. Enää en piittaa lainkaan siitä, mitä esimieheni minusta ajattelee, vaan siitä, että saisin edes jotenkin korjattua mainettani muiden työntekijöiden ja ulkopuolisten silmissä. Suomi on pieni maa ja pelottaa, miten pitkälle näitä täysin käsittämättömiä juttuja on kulkeutunut.

Paras eka, paskin vika

Niinhän se menee. Ensin olet se paras tyyppi ja työntekosi on täydellistä. Kanssasi on hauskaa aina, niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Olet lähes ainoa tyyppi, jonka kanssa kaikki on niin mutkatonta, helppoa ja tehokasta. Olet myös ainoa, joka todella ymmärtää.

Kunnes.

Sanot jotain, joka ei allekirjoitakaan samaa mielipidettä narsistin kanssa jostain tärkeästä asiasta. 

Oh shit. Olet pulassa. 

Paluuta ei ole. Saat heti hyökkäyksen osaksesi ja kaikista todennäköisimmin julkisesti jonkun/joidenkin muiden läsnäollessa. 

Olet loukannut narsistia ja paluuta ei ole. Ainoa oikea virhe on nyt tehty ja jos vaan tietäisit tekosi todellisen laidan, osaisit odottaa seuraavaa siirtoa. 

Vaan et osaa odottaa, koska et tiedä mihin tämä täysin normaali ja perusteltu mielipide voi johtaakaan narsistin mielessä. 

Rakastan vain omia mielipiteitäni.

Pienestä se lähtee. 

Kuva

Kun narsisti kuvioihin astui

Sitä ei olisi ikinä uskonut.

Useamman vuoden jälkeen sen vasta huomasin. Erittäin läheinen esimies on täysi narsisti ja vedättänyt minuakin jo kauan. Tuntuu kuin matto olisi vedetty alta ja todellisuudentaju hävisi hetkeksi.

Tämän blogin tarkoitus on toimia omana terapianani. Olen erittäin ilahtunut, mikäli joku kohtalontoveri saa tästä jotain irti ja jakaa omia kokemuksia kommenteissa. Aion kirjoittaa asioita huumorilla höystettynä, joten ottakaa sarkasmifiltteri käyttöön lukiessanne. Pakko löytää tilanteesta myös jotain hauskaa, vaikka vaikealta se välillä tuntuu.

Blogi käsittelee täysin omia tuntemuksiani sekä mielipiteitä aiheesta. En ole asiantuntija, joten neuvot ja vinkit saa ottaa käyttöön omalla vastuulla. Varmasti tulen lainaamaan tutkimuksia ja muita viisaiden tietäjien kirjoituksia, mutta mainitsen aina lähteet (tai ainakin yritän).

Toivon myös, että saamme aikaiseksi keskustelua kommenttiosiossa. Se jos mikä, on sitä parasta terapiaa. Vertaistukea.

Tervetuloa mukaan!