Alussa olet todella yksin

Kun asiat alkoivat hieman selviämään puolisen vuotta sitten, ensimmäinen reaktioni oli epäusko. Onko kaikki sittenkin vain omaa kuvitelmaani? Voiko tämä nyt ihan oikeasti pitää paikkaansa? Esimies käyttäytyy oudosti ja välttelee minkä ehtii. Välillä on ystävällinen ja mukava, mutta sekuntia myöhemmin viileä ja hiljainen. Siinä tilanteessa itsensä tuntee aika yksinäiseksi. Olet yksin näiden "epäilystesi" kanssa. Työtovereille et voi kertoa, koska et vielä itsekään usko että ko.henkilö voisi tehdä mitään epäoikeudenmukaista varsinkaan sinulle. Se tunne on pelottava. Todella pelottava.

Olin ensimmäisten epäilysteni herättyä muutaman kuukauden täysin tietämätön siitä, mitä esimieheni on puhunut minusta johtoryhmälle sekä ihan täysin ulkopuolisillekin. Omakin käyttäytymiseni esimiestä kohtaan muuttui, koska en voinut enää luottaa häneen. Hoidin työni asiallisesti ja ystävällisesti, mutten puhunut mitään yksityiasioitani. Selkeästi esimies huomasi reaktioni ja aloitti vielä kovemman mustamaalaamisen.

Kun eräs työntekijämme irtisanoutui, soitin hänelle ja kysyin mistä yhtäkkinen lähtö johtui. Siitä alkoikin tähän päivään kestänyt utopistinen olotila. Olen kuullut lähes joka päivä jotain uutta. Älyttömiä juttuja minuakin koskien. Samalla selvisi paljon asioita irtisanoutuneesta työntekijästämme. Esimiehemme kertomat tarinat/sadut/fiktio (u name it) hänestä eivät pitäneet ollenkaan paikkaansa.

Jälkikäteen ajateltuna ne ovat täysin törkeitä, mutta uskoin nekin aina sokeasti. Tilanne oli kaiken sen shokin keskellä jotenkin koomisenkin oloinen. Miten esimies voi olla kaikille yhtä mairea ja ystävällinen, vaikka heti selän käännettyään alkaa päinvastainen toiminta. Sujuvasanaisesti ja vakuuttavasti hän on haukkunut minua todella rankoilla sanoilla ja esimerkiksi ottanut kaikki merkittävimmät tekemäni työt omiin nimiinsä. Hänen omat virheensä sen sijaan olen saanut kontolleni. Kyllä työnteko kannattaa.

Olen tähänkin mennessä kuullut varmaan vain vuoren huipun minusta puhutuista valheista. En voi koskaan olla tarpeeksi kiitollinen niille työpaikkani entisille ja nykyisille ihmisille, jotka uskalsivat vihdoin avata suunsa ja kertoa kuulemistaan asioita avoimesti. Olen kiitollinen myös siitä, että olen vihdoin päässyt tutustumaan näihin ihmisiin ilman esimiehen "virallista (valheellista) infokanavaa". Ajatukseni heistä on muuttunut täysin päinvastaiseksi siitä, mitä heistä aiemmin ajattelin. Onneksi!

Edelleenkään suurin osa johtoryhmästä ja muista työntekijöistä ei usko esimiehemme kertomia asioita valheiksi ja he käyttäytyvät välinpitämättömästi minua ja muita soraääniä kohtaan. He uskovat esimieheemme täysillä ja yrittävät lakaista koko tilanteen maton alle. He tietävät, että minulla on kirjallisia sekä muilla keinoilla tallennettua ainestoa, jolla tätä häikäilemätöntä valehtelua ja haukkumista monia eri ihmisiä kohtaan voin todistaa. Eivät silti usko.

Olen omalla kohdallani huomannut, että narsistin törkeän käytöksen ja lipevät toimintatavat uskoo vasta sitten, kun se kuuluisa kalikka kolahtaa omaan nilkkaan. Sitä ennen on ihan turha todistella muille että sinä (narsistin uhrina) olet oikeassa. Naaaah nigga, ei onnistu.

Parempi vaan lähteä ja nopeasti. Kunpa olisin tajunnut tämän jo puoli vuotta sitten.


Kuva