Kello löi puoli neljä. Vastaanotin esimieheltä sähköpostin, jossa vaadittiin laatimaan välittömästi laaja selvitys, josta ei ollut aiemmin puhetta ollenkaan. Viestin sävynä, kuten aina, ilkeä ja erittäin vaativa.
Aiemmin sovittu meno peruuntui sillä samalla sekunnilla. Kieltäytyminenhän ei ole vaihtoehto, ellei halua kärsiä seurauksista ja kohdistaa kiusaamisen kirkkainta spottivaloa omaan naamaan seuraavien viikkojen ajaksi.
Lähdin tuona perjantaina töistä klo 20.
Loppujen lopuksi tämä niin kiireinen selvitys käsiteltiin vasta kuukausi laadinnan jälkeen.
Kannatti.
Vastaavia pyyntöjä satelee lähes viikottain. Yleisesti voisi sanoa työn olevan jatkuvaa tehtävien priorisointia ja kiireessä tekemistä, koska parhaankaan vainun omaava ei osaa ikinä ennustaa sitä hetkeä, jolloin lyhyen varoitusajan tehtävä hyökkää takavasemmalta.
Vaikeaa yllättävästä työtehtävästä kieltäytymisestä tekee myös se, että esimies osaa näppärästi kirjailla sähköpostinsa muotoon, jossa antaa olettaa hänen pyytäneen suullisesti asiaa jo aiemmin. Vaikka näin ei ole, kieltäytyminen johtaa siihen, että kyseinen pyyntö sekä alaisen vastaus lähetetään johtoryhmälle, joka taas tietenkin tulkitsee asian esimiehen hyväksi.
Kunpa vaan osaisi taktikoida niin hyvin kuin esimies. Edes niin, että pelastaisi itsensä täydeltä tuholta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti