lauantai 22. helmikuuta 2014

Samoja kokemuksia osa II

Ja lisää samoja kokemuksia!



Anonyymi kirjoitti...
Olen pohtinut sitä, miksi narsistisen esimiehen esimiehet eivät usko epäasiallisen käytöksen kohteeksi joutuneita. Ensinnäkin arvelisin, että monet narsistisen esimiehen esimiehet, eivät ole itse koskaan joutuneet samanlaisen kohtelun ja työpaikkakiusaamisen uhreiksi. He eivät voi käsittää ja nähdä narsistin toiminnassa niitä perimmäisiä vaikuttimia. Toisekseen monet näistä ylemmistä esimiehistä ovat varsin persoja imarteluille ja kehuille, joita narsisti viljelee silloin kun haluaa tehdä vaikutuksen ja saada valtaa. On varsin selvää, että kun narsisti on uinut ns. hyvä-veli järjestelmään, hänen käyttäytymiselle ei voida asettaa rajoja, kun enää ei ole henkilöä, joka haluaisi sen tehdä. Mitä yleisesti ottaen tulee tuohon narsistin temmellykseen työyhteisössä, niin se oman kokemukseni mukaan saa niin uskomattomia ja käsittämättömiä piirteitä, ettei tavallinen ihminen edes viitsisi tai haluaisi nähdä sitä vaivaa saadakseen kostaa jotakin pohjimmiltaan mitätöntä asiaa.


Kiitos kommentista! Nostit monta tärkeää asiaa esille ja olen pohtinut samoja asioita monta kertaa itsekin. 

Esimiehen esimiehet eivät oman kokemukseni mukaan usko kiusattua, koska narsisti osaa valmistella heidät etukäteen kuulemaan tiettyjä asioita. Omalla kohdallani esimies oli valmistellut johtoryhmää siltä varalta, että avaan suuni ja kerron epäasiallisesta kohtelusta. Tämä sai aikaan, sen ettei johtoryhmä juurikaan reagoinut kertomiini asioihin. Syitä on varmasti monia, mutta tuo ihmisten "valmistelu" on omassa tapauksessani noussut selkeästi yhdeksi tärkeimmistä pointeista. 

Oma esimieheni ei koskaan sano päin naamaa mitään negatiivista, muutamaa pientä hermostumista lukuunottamatta. Kaiken kuulee aina muilta, edelleen. Kuitenkin aina löytyy ne muutamat ykkössuosikit, jotka saavat kuulla eniten imartelua. Ne ovat juuri ne, joita esimies eniten sillä hetkellä tarvitsee oman asemansa nostamiseksi ja itsensä tukemiseksi. Näiden ihmisten on vaikea uskoa sitä, että esimies valehtelisi. Oli immarreltu sitten johtoryhmäläinen tai esimiehen alainen. Molempia löytyy näiden "ihailijoiden", joita narsistin lähteiksikin kutsutaan, joukosta. 

Hyvä veli -verkostosta en sanokaan muuta kuin että totta puhut. Hyvin totta! 

Kostamisesta tai paremminkin kostonhalusta voisin kirjoittaa pidemmänkin stoorin. Kun asioita alkoi tapahtua, tuli epäusko ja epätoivo. Sen jälkeen alkoi nousta suuri viha ja taistelutahto. Oli itsestäänselvää, että tämä taistelu tullaan voittamaan ja kiusaaja joutuu lähtemään työyhteisöstä. Kun aikaa vaan kului, asian selvittelyä viivästytettiin ja selkeä väsytystaistelu oli menossa, tuli tunne, että  paras ratkaisu on vaan kestää ja lopulta lähteä. Jättää taakseen koko roska.

Taidankin lähes joka postauksessa tämän sanoa, mutta on se vaan niin väärin lähteä ja jättää tilanne ennalleen. Omatuntokin kolkuttelee, kun ei jaksa lähteä viemään asiaa eteenpäin, vaan altistaa taas seuraavat maalitaulut narsistisen esimiehen armoille. 



4 kommenttia:

Aldebaran kirjoitti...

Olen vahvasti sitä mieltä, että sinun tulee vaihtaa työpaikkaa mahdollisimman pian. Epäilemättä joku kauhistelee sitä, miten voin sanoa noin tuntematta pohjimmiltaan asiaa ja olosuhteita. Olen itse käynyt läpi samanlaisen prosessin ja olen lukenut paljon kertovat kirjoituksesi. Narsisti ei luovuta koskaan, hän voi antaa sinulle pienen hengähdystauon, mutta jo hetken päästä sama toiminta jatkuu. Tämän tapauksen lopputuloksen voin väittää tietäväni ellet poistu ajoissa sairaasta työyhteisöstä. Todennäköisesti joudut ennemmin tai myöhemmin siihen tilanteeseen, että pakon edessä irtisanoudut/joudut sairaslomalle. Tässä tilanteessa sinut on jo ajettu niin loppuun, että uuden työn saanti voi olla erittäin vaikeaa, sillä silloin olet jo ihmisraunio. Tulet saamaan fyysisiä oireita kuten unettomuutta, kylkipistoksia ja rintakipuja. Narsistia ei kokemukseni mukaan voi voittaa ja tulet huomaamaan, että jäät asiasi kanssa täysin yksin. Osa vanhoista työtovereistasi puukottaa sinua selkään, osa pelkää ja katsoo kiusaamista läpi sormien. Jos tilanne vielä pitkittyy, tulet kantamaan sisälläsi sellaista katkeruutta ja arpea, ettet välttämättä toivu siitä henkisesti vuosiin. Ainut asia mikä minua kaduttaa on se, että miksi en heti lähtenyt edellisestä työpaikastani. Uhri joutuu liian usein väistymään, mutta näin se vain menee reaalimaailmassa. Pelasta terveytesi ja tulevaisuutesi.

Selviytyy¨ kirjoitti...

Kiitos kommentista. Olen samaa mieltä. Ei tätä enää jaksa.

Selviytyy¨ kirjoitti...

Pahinta on jättää taakse iso joukko ihmisiä, esimerkiksiä entisiä työkavereita (ystäviä), jotka uskovat sokeasti esimiehen tarinoita. Kaikki luulevat, että lähtöni on vain omaa syytäni ja esimies on tässä se uhri. Älytöntä, mutta kai hekin saavat joskus esimiehen todellisen luonnon selville. Onhan hän haukkunut minullekin kaikki ko. henkilöt ennen kuin sain selville oman epäasiallisen kohteluni.

Aldebaran kirjoitti...

Narsistin hovi koostuu täysin sokeasti häneen uskovista sekä niistä henkilöistä, jotka kuvittelevat saavansa etuja lähtemällä mukaan narsistin sairaisiin ajojahteihin. Narsisti pitää hovin kesken yllä "ylemmyyden" tuntoa; vain he ovat erinomaisia. Itse olen huomannut, että ihmisen todellinen luonto, tarkkanäköisyys ja suoraselkäisyys punnitaan siinä, miten he suhtautuvat narsistin toimintaan. Omassa työyhteisössäni narsistinen esimieheni soitteli kaikille alaisilleen ristiin ja kehotti välittömästi kertomaan hänelle, jos jotain negatiivista jostain henkilöstä löytyisi. Itse pidin tuollaista toimintaa halveksuttavana, koska niissä oli aina perimmäisenä syynä esimieheni kostonhalu. Valitettavasti osa entisistä työtovereistani lähti mukaan tuohon toimintaan. Minuun kohdistettiin aivan käsittämätön ajojahti. Hovin jäsenet oli organisoitu pommittamaan minua puhelimella ja he koettivat saada selville missä olen ja mitä teen juuri sillä hetkellä. Eräs hännystelijä meni jopa niin pitkälle, että hän tuli 100 km päästä tekemään "ratsiaa" toimistolleni. Sain tietää tuosta ajojahdista ja ratsiasta vasta jälkeenpäin, kun eräs narsistin mankeliin joutunut kollegani siitä kertoi. Olin kyllä vaistonnut, että jotain outoa oli ollut tekeillä. Tilanteelle hyvin kuvaava on, että kaikesta yrittämisestä huolimatta, he eivät löytäneet toiminnastani mitään huomauttamista. Yritin vedota liittoni edustajaan työpaikkakiusaamisen lopettamiseksi, mutta pian huomasin hänen työskentelevän narsistisen esimieheni puolesta. Niin absurdilta kuin se kuulostaa, niin liittoni edustaja pyrki itse keräämään negatiivista tietoa minua vastaan. Saadessani tämän selville, totesin hänelle, että tässä tapauksessa on kaksi vaihtoehtoa; joko narsistinen esimieheni on hurmannut hänet täysin tai sitten hän pyrki tekemään esimiehelleni palveluksen edistääkseen omaa uraansa. Liittoni edustaja tuhahti minulle: "että enkö ymmärrä sitä, kuinka hieno ja tasapuolinen mies esimieheni on". Mitä tuohon enää sanoisi? Itselleni tuli mielikuva korviansa myöten rakastuneesta teinistä, joka haaveilee yön pitkinä tunteina herkistä hetkistä amerikkalaisen pop-tähden kanssa.