Tässä sitä ollaan. Irtisanoutuneena kaiken tämän taistelun jälkeen. Vaihtoehtoinani olisivat olleet joko useamman vuoden käräjät ja tai mielenterveyden säilyttäminen. Valitsin jälkimmäisen ja toivon karman toteuttavan oikeuden.
Tästä on tie vain ylöspäin.
3 kommenttia:
Kyllä! AInoa oikea ratkaisu :)
-T.K.
Parempi näin ( oma parantumisesi voi alkaa) vaikka kieltämättä narsistin voittaminen tuntuisi varmaan hyvältä. Voimia jatkoon, kohti parempaa!
Itse olen ollut yli puolitoista vuotta narsistisen esimiehen alaisuudessa, tullessani hänellä oli uhrinaan kollegani (yritti savustaa pois ihan tosissaan, mutta epäonnistui) ja toki haukkuu koko ajan lukemattomia ihmisiä organisaatiossamme "vähän liian huolella". Kaikki klassiset piirteet löytyvät itsekeskeisen minäminä monologin ja muiden kadehtimisen ja valehtelun saralla. Esimiestyö sucks ja nopeasti vaihtuvat suunnitelmat/ei suunnitelmallisuutta, rasittavat organisaation toimintaa. Silti syy aina muissa jos jokin ei onnistu tai ehdi haluttuun hetkeen valmiiksi.
Nyt alaisista inhokkina olen minä, varmaan ihan omaa syytäni (en osaa riittävästi nöyrtyä, myönnän,olen yrittänyt pitää puoleni ja ammattitaitoni mukaisesti toimia enkä esim. lähtenyt alussa haukkumaan tätä toista alaista vaan tuin häntä esmiehen sättiessä häntä avoimesti meille muille). Alan vain olla ihan henkisesti rikki tämän sairaan ihmisen kanssa jatkuvasta taistelusta. Muulle tiimille (myös sille entiselle savustetulle) on yhtä hunajaa puheissaan, koska narsisti tietää, että kiinnittäisi liiaksi huomiota, jos monta alaista alkaisi oireilla. Tai sitten häntä vain tyydyttää kiusata yhtä kerrallaan.
Tiedän, että esimiehelle koittaa mahdollisuus päästä minusta eroon lähiaikoina, kun tod.näk. Yt-neuvottelut alkavat. En toivo varsinaisesti potkuja asuntovelallisena, mutta ajatuskin nykyisen tilanteen jatkumisesta on vastenmielinen ja sairastuttava. Esimies on viime aikoina karsinut työnkuvastani kaiken mielenkiintoisen ja haasteellisen muutoinkin pois, eli olen ollut jo pidemmän aikaa vainoharhaisuuteen asti menevässä epävarmuudessa siitä, mikä onkaan toimenkuvani/onko sitä. Asia, jota ei pitäisi joutua kysymään. Mutta olenhan alusta alkaen nähnyt epätasa-arvoisuudenkin tiimissämme, toisille riittää projekteja ja rahoitusta, toiset saavat ne vähemmän kivat hommat tai ainakaan tekemisistä ei kunnian kukko laula (se kun tietty on onnistuessa varattuna esimiehelle).
Tarinaa riittäisi minullakin näemmä, ehkäpä aloitan myös blogin tai kirjoitan miljoonannen kirjan narsistista:) heitä kun näemmä maailmassa ja työelämässä riittää.
Neuvo kaikille narsisti-esimiehen uhreille: mieti oletko luonteeltasi sopeutuja vai vaatiiko itsekunnioituksesi narsistin oikkujen ja vääryyksien vastustamista. Kumpikaan tapa ei ole oikeampi, mutta omalla tavallaan raskas. Parhain vaihtoehto lienee paeta paikalta eli vaihtaa työpaikkaa ns vähin äänin. Koskaan ei nimittäin pidä aliarvioida myöskään narsistin sinnikkyyttä jatkaa "oikeutettuja kostotoimiaan" sinun jo ollessasi muissa maisemissa. Työelämässä maineenlikaaja esimiehenä ei liene paras meriitti ja valitettavasti narsistin maine ei usein kanna talon ulkopuolelle, jopa entiset uhrit alkavat epäillä ajatuksiaan sosiaalisesti kyvykkään manipuloijan alkaessa heitä liehitellä. Hämmästyttävää ja karmivaa, eikä totta...
Tuttua asiaa blogeissasi. Valitettavasti kunnon ihmoset yleensä jäävät kärsijän rooliin tai lähtevät pois firmasta. Narsisti sen sijaan porskuttaa. Joskus myös siksi ettei ole toista työpaikkaa, mihin mennä. Teit varmasti oikean ratkaisun lähtiessäsi.
Lähetä kommentti